Jutut 2015

MC Ylikypsien Kinkkujen matkakertomuksia kesältä 2015

Kolin reissu 14.-16.8.2015
Vierailu Kinkkujen kunniajäsenen Seija Sivulan Luona 25.7.2015
Lofootit 5.-10.7.2015
Malla ja Marru Rautaperseinä Juhannuksena 2015
Päitsin ympäriajo 13.6.2015
Reissu Turun saaristoon 6.-7.62015
 

Kolin reissu 14. - 16.8.2015 

14.8. klo 10.00 lähtö Lahdesta diktaattori Marrun johdolla.
Porukassa: Marianne S, Anne A, Outi S ja Marja Kaarina. Kurvasivat Heinolan ABC:n pihalle motarilta, Maila N:n, sopimuksen  mukaisesti letkaansa sitoakseen. Siellähän Mailuska jo innolla  odottelikin oli nimittäin onnistunut jo hypähtämään korkealla olevan lähtökynnyksensä yli. No eikä mitä, kahvihan siinä oli ensin siemaistava Lähiruokatori Heilassa. Tunnelma kohosi ja menohaluthan siinä kasvoivat, että vetäjän perään kaikki jämptissä järjestyksessä kohti Mikkeliä.

Auringon heloittaessa, lämmittäessä viileähköä aamua, päälle kun oli  tullut riittävästi pyntättyä ajan hengen mukaista vaatetusta  aluskerrastosta aina päällimmäiseen ajoasuun saakka, niin mikäpäs siinä, kun kaikki antoivat ratsunsa papattaa riemulla eteenpäin.

Tietöitä ohittaessamme ne eivät menoamme häirinneet. Kauniit maisemat vielä viheriänä, vesistöt helakan sinisinä, viljapeltojen tuoksujen lehahdukset, kaikki yhdessä kietoutuen sinitaivaan pikkupilven kuuhkaleitten kera antoivat vapauden siipiemme nautinnolliseen riemuun.  Jottei totuus unohtuisi, Juvalla menopelimme saivat kiitokseksi ensimmäisen tankkauksen itse kultakin omistaja possultaan. Anne pisti vielä parastaan, kun kerran oli makuun päässyt ja täytti mahdollista lisäpalaa varten sinisen muovigallonan täyteen, että varman päälle, jos joku vielä matkan varrella tahtookin lisää... Ja kyllä kinkut itsekin pistäytyivät asemalla kupunsa täyttämässä ja kommentit vaihtamassa.

Rattoisasti omana ketjunamme ketään hylkäämättä, turhia paineita  ottamatta kaikki sujui turvallisesti, kilometri vierähti toisensa  jälkeen. Varkaus - Heinävesi. Kiva tapahtuma, kun kurvattiin ilman suurempia  ennakkosuunnitelmia Valamon kulmille. Itse olen aina pitänyt näistä  ahaa-elämyksistä. Nytkin sytkähti mukavasti sisälläin. - Välilasku, -Ihanata porukkaa. Kenelläkään ei kiirettä eikä hoppua. Meillähän on vapaata aikaa, nautiskellaan siitä. Pyörät parkkiin ja esittelylehtistä hyppysiin vastaanottajalta.  Toistemme jutun sorinan askeleittemme tahtiin korvissamme soiden, katseillamme kauniita istutuksia lakaisten, leppoisan auringon paisteen valaistessa kulkuamme.  Pian huomasin seisovani luostarin kirkossa suu hiukan rakosellaan, kauniita kohteita kaikella hartaudella ihaillen, mielessä aina, että miten tämän kaiken unohtaakaan ajan kiiruhtaessa työelämässä ja kaikessa maailman aineellisen rihkaman keskellä!

Vaan vatsahan todella jotakin tahtoo, että oma leipämoottorikin jaksaa pyöriä. Niinpä jo siirryimmekin ravintolaan. Onhan siitä kuitenkin huoli otettava, että Kolille on vielä tovin matkaa ja siellä illallista nautimme. Tien päällä taas ollessamme oli mieleinen havainto, että luostarissa pysähtyessämme täälläpä olikin sadepilvi riemuiten päästänyt vetensä alas. Johtajamme ohjatessa katraansa tien sivuun, kaikki innolla veti  varuilta sadeasut päällensä. Hyvä niin, kyllä se tienpinnasta mukavana kosteana harsona meitä vielä hyväilikin, olihan siinä muutakin liikennettä kaiken aikaa nostattamassa imeytymättömän veden varusteisiimme.

Pian rutikuivalle alueelle tultuamme, hennoimmekin jo turhat varusteet  riisua. Bensamittarivalo jammussani syttyi pieneneä punaisena helmenä loistamaan, vaan eipä se minua huolestuttanut. Jos loppuu, niin loppuu. Enhän minäkään eilisen teeren tyttöjä ole.

Mukavan letkeästi siinä kiemuraista tietä "sinut ajopelinsä" kanssa oli lasketella. Polvijärvi - Ahmovaaraa ja annas olla, nythän janoisalle hyrrällekin mahdollisuus laskea astia täyteen juomaa Neste oilin asemalla. Kaikki me kuusi siinä varmistimme pyörillemme täyteläisen kylläisen menohalun.

Kolin Ryynäsen Tapaamistuvan ja majoitusaitan piha-alueelle  tyylikkäästi kaikki kuusi pyörää lomittain. Kevennettiin niitten oloa, aivankuin pollen selästä valjaat pois ja matkatavaroitten kera aittoihin. Huomista saavat odottaa huilatessaan. Pian naurun helskyessä kolmella meillä oli Pekka-aitan avain, sekä toisella triolla Eero-aitan avain, tukevan hellaklavun kokoisessa pulikassa tanakasti kourassaan. Riensimme illalliselle terveellä päivän pukkaamalla nälkäisellä ololla. Ateria teki tehtävänsä herkullisine paistettuine silakoinneen ja lasagneineen, mitä nyt kukin siinä antaumuksella sisäänsä sulloi. Uutta voimaa ja vireyttä ateriointi kerrytti, että pian jalkapatikassa vedimme kohti Kolin huippua ja kyllä se kannatti! Ylhäällä hotellin terassilla sammutimme nestevajauttamme seuranamme aiemmin jo paikalle ylväästi yksin saapuneena Anvi. Juttua soljui ja rentouttavaa naurua. Kaiken sen palkkiona saimme lakaista katseillamme ihanan kirkkaassa loistossaan Pielisen pintaa lukemattomine saarineen! Uutta vielä piti näkemän, siis kivutaan ihan ylös kallioitten päälle! Ja niinhän tehtiin! Sielumme syviin sopukoihin kaikki kuvitus kauneuksineen piirtyi. Jos muisti pettää, kyllä niitä kavereitten teknisistä tämän päivän vehkeistä löytyy! Huomennahan on päivä uus. Alas jouhevin askelin, ylämäki laski velkansa takaisin alamäessä ja iltatoimet hoideltuamme otimme makoisat unet aitoissa.

15.8.2015 aamulla varhain ainakin kaksi meistä ei malttanut aitassa makuuksellaan olla. Niinpä tutustumista lähi tienoon taideteoksiin ja ympäristöön.

Aamupala puuroineen kahvin/teen ja muitten antimiensa kera sai kylläisen latauksen jaksaa taas uusi päivä. Pielistä kiertämään, Marru vetämään ja viis saparot sojossa perään. Aika rientää uskomattoman nopeasti, mutta ihanaa olla ilman aikataulua taaskin. Ja huilataas tässä. Välipalan paikka Bombassa. Kahvin/teen keralla vesi herahtaen kielellä maukkaitten karjalan piiraitten yms. keralla. Emännän hersyvän hyvän matkan toivotusten saattelemana lähtöhetki taas koittaa. Eikun tielle vaan. Jokunen valokuva ja kommentti kaikesta, kyllähän juttua riittäisi.

Seuraavana kerrottavana ehdottomasti Paateri. Eva Ryynäsen Ateljee, kirkko ja galleriakahvila. Mahtavaa nousta parkkipaikalta korkeammalle mäkiselle männikkömetsikköön, mustikan varpuineen, upeaa! Täysi aurinkoinen päivä, opas huikkaa perään ja saamme täyden kerronnan kaikesta. Joki siinä ympäröi lisänä sinisyydellään taivaan kannen alla. Paikka, missä ehdottomasti käytävä kun niille kulmille menee. Kaikki asuinrakennuksessa olevat puusta taiteilijan käden taidolla luodut kalusteet veistokset ym. saavat lumoihinsa. Sanani eivät riitä kertomaan. Myös kirkko rakennuksena, lattioineen penkkeineen ja alttareineen pitää itse nähdä ja kokea! Samoin myös työskentelytilat, entisestä navetasta muokattuina, kyllä kelpaa, ei unhoon jää. Eva Ryynäsen oma muistotyö myös pihakuusen juurella, mihin on hänet miehensä kanssa siunattu.

Ennen ajoon lähtöä vielä nautimme kahvilan antimet kertomuksineen henkilökunnan suusta kuultuna. Kolin tapaamistuvalla taas illallisen nautittuamme ja hersyvää mielipiteiden vaihtoa asioista, seuraa yhdellä meistä unen tarve ja niinpä hän vetäytyy aittaan syvän makoisan unen uomiin.

16.8.2015 klo 4.22 Se yksi hivuttautuu pystyyn pukee vaivihkaa ylleen ja hiipii ulos. Motskarin mittarista lampötila näyttää +7c. Nyt metsäpolku kutsuu, ihanaa, ei hyttysiä. Polun varrella monen moista piirrostaulua eri nimillä varustettuina. Kasken- kierros imaisee tällä erää ja antaa reippaalla menolla sydämen kunnolla pumpata ja koko kropan kiskoa sisäänsä puhdasta hapekasta ilmaa. Kyllähän täällä viihtyis. Näkemistä, tutkimista ja omia havaintoja, mielenrauhaa, luonnon kauneutta aamun koitossa!

Palattava todellisuuteen. Onhan pian aamupalan aika. Pian sekin asia on kunnossa. Kaikki olemme hyvässä ravitsemustilassa. Suuret kiitokset saamastamme hyvästä palvelusta! Eilisen sopimuksen mukaan suuntanamme Lappeenranta ja siellä linnoituksen Wanhan ajan Kahvila Majurska. Ja menoksi, Marru vetää turvallisella tavallaan. Niin nythän meitä onkin vain viisi. Anne otti ohjat omiin käsiinsä ja vetäisi Huittisiin  rakkaan läheisensä luokse.

Säätila suosi meitä edelleenkin. Pari kertaa pysähdyimme tankkaamaan. Niin riemullista se oli lasketella, pian olisimme nauttimassa herkullisia leivonnaisia kahvikupposen kera. Täällähän ollaan Lappeenrannassa. Kivimukulaista rinnettä vedämme kauniisti kieli keskellä suuta ylös asti. Turhat ajovarusteet pois ja jo varmaankin meille kaikille tutuksi käynyt kahvila ottaa meidät tunnelmalliseen jonoonsa. Kinkuillahan kärsivällisyys riittää ja kuinka ollakaan kaikki jo ulkona pöydissämme napostelemme talon maukkaita antimia. Rutiinin omaisesti yleis silmäys ympäröiviin liikkeisiin ja pian taas kotiinmeno onkin kaikilla mielessä. Kaikki sujui taas hienost., Tankki täyteen. Luumäki - Taavetti - Tuohikotti  - Verla - Jaala.  Jaalassa pysähdys yhteiseen  kiitoshetkeen, sieltä lähtiessä yks´meistä toisensa jälkeen jo erkani omille teilleen. Tämän muistelun tekijä pukkasi parin kaverin perässä Vierumäelle ja sieltä erkanemisen myötä Vääksyyn, edelleen Sysmään ja kotonahan sitä jo olinkin. Sunnuntai-ilta ja ihmeellistä; väsymys ei vielä napannut minua haukan kynsiinsä!

Kiitos kaikille matkaseuralaisilleni, että oli ihana ja muistorikas reissu!

 Maila

[Sivun alkuun]

Vierailu Kinkkujen kunniajäsenen Seija Sivulan luona 25.7.2015

Vierailu kinkkujen kunniajäsen Seija Sivulan luokse Keski-Pohjanmaalle Möttösen kylään alkoi Lahdesta Kariston Nesteeltä noin klo. 9.00. Aurinko lämmitti mukavasti ja tiedossa oli lämmin päivä.  Harmillista, the Diktis, Marru oli sairastunut, joten hän poikkesi Nesteellä vain pikaisesti autolla tuomassa tuliaiset Seijalle ja antoi meille vielä matkaohjeita.  Matkaan lähtivät Marja ja Tarja. Maila odotteli jo meitä Hartolan Jari-Pekan kohdalla bussipysäkillä ”tarkkaavaisena” tosin katse jo suunnattuna kohti Jyväskylää,  tuttu ”pilke silmäkulmassa” . Pieni yhteinen  neuvottelu matkareitistä ja aikataulusta, taidettiin olla vähän hukassa ilman Diktaattoria. Päätettiin olla ottamatta matkasta paineita. Mailalla ja Marjalla navigaattorit mukana. Kolme kinkutarta lähti matkaan kiireettömin ja luottavaisin mielin… eiköhän vierailu tule tehtyä tämän vuorokauden aikana…

Matkalla pysähdyimme Vaajakosken kanavalle kahvitauolle Naissaaren-kahvilaan. Tämä on katsomisen arvoinen ja makuinen paikka, jota ei kannata ohittaa… herkullisten antimien runsaasta joukosta oli vaikea valita syötävää. Meni tovi, kun tiskiä tuijoteltiin ”silmät suurina ja vesi kielellä”.  Mailalle ruista ranteeseen, Marjalle ja kirjoittajalle tattipiirakkaa ja makeannälkään herkullista marjakakkua sekä kupposet  kahvia.

Ihan ongelmitta meno-matkasta ei selvitty. Pientä remonttia jouduttiin tekemään kirjoittajan irronneen mopon vilkun suhteen. Korjaukseen saatiin ulkopuolista apua ja neuvoja levähdyspaikalle pysähtyneeltä pariskunnan miespuoliselta karjulta, tosin sopivia työkaluja korjaukseen ei löytynyt. Onneksi Mailalta löytyi naisten ensiapulaukun uumenista naru ja sakset, ei tarvinnut hampaita käyttää. Vilkku sidottiin ja matka pääsi jatkumaan…

Maila johdatteli meidät tyylikkäästi ja varmasti ilman ”eksymisvaaraa”  navigaattorin avulla perillä. Maalaistalon pihalla meitä odotteli jo iloinen ja elämänmyönteinen  Mopo - Seija. Lämpimät ja sydämelliset  halaukset toivottivat meidät tervetulleiksi. Marja luovutti kinkkujen tuliaiset, lahjapapereista kuoriutui  tummelia, käsille tarkoitettua rasvanpoistoainetta ja käsipyyhe. Kuulumisten jälkeen siirryttiin Seijan rakkaalle pajalle, missä eräskin vanha mopo on kunnostettu. Jos osia ei ole saatu valmiina, niin Seija on ne itse tehnyt. Joukkoomme oli liittynyt myös puolitoistavuotias lapsenlapsi isänsä kanssa. Seija esitteli meille työnalla olevan vihreän Tunturi-mopon, joka on tarkoitus antaa tälle pienelle tytölle viisitoistavuotislahjaksi. Ihailimme myös taitavan Seijan valmiiksi entisöityjä vanhoja mopoja ja autoa. Esittelyn jälkeen siirryimme tupaan, jossa meitä odotteli kahvipöytä, makeitten ja suolaisten sekä oman maan mansikoiden kera. Perillä aikaa vierähti huomaamatta lähes kaksi tuntia ja kotimatkalle lähdimme klo. 16.00 loppuhalausten kera. Vierailusta jäi hyvä ja lämmin fiilis meille kaikille.

 

Paluumatkalle lähdettiin Seijan ohjeiden mukaisesti Uuraisten kautta kohti Jyväskylää. Noin viisikymmentä kilometriä ajeltiin motoristeille mieluista mutkatietä, pienten kylien ja kauniiden maisemien saattelemana. Uhkaavista sadepilvistä huolimatta emme kastuneet.

Palautekeskustelu vierailusta pidettiin Vaajakosken ABC.llä hampurilaisten ja jäätelön kera. Yhteistuumin mietittiin, että moni teki virheen, kun ei lähtenyt ”niin hauskaa meillä oli”, nauruhermoja ei säästelty tälläkään matkalla. Toivottavasti tuli muutama vuosi elinikää lisää… Maila kurvasi Sysmään, Tarja Kärkölään ja Marja Nummisiin.  Matkaa päivälle kertyi noin 700 km.

Suuret Kiitokset tästä päivästä kunniajäsen Seija Sivulalle ja matkaseuralaisille Mailalle ja Marjalle.

Kirjoitti Tarja

Mukana olivat Maila, Marja ja Tarja 

[Sivun alkuun]

Lofootit  -  kannattaa käydä!

Tässä muutama  tuokio”kuva” Lofoottien matkasta Marrun kuvaamana.

Kyllä on kauas pitkä matka. Koko matkasta tuli mittariin kymmenen kilsaa vajaa 3500km. Matkasta innostuneena  meidän Rytmiryhmä (Sipa, minä, webmasterimme  Timo ja hra Virtanen) väänsi ensimmäisenä päivänä lähes rallatellen vaatimattomat  900 kilsaa Lahdesta Ruotsin Jällivaaraan.

Sadetta saatiin toisena päivänä heti aamusta alkaen ehkä noin reilut pari tuntia. Tähän  (Jällivaara-Kiiruna väli) sitten vielä tuli  tuntumaa ruotsalaisiin tietöihinkin. Siellä korjaavat molempia kaistoja yhtä aikaa eli saatiin ajaa sateen liukastamaa savipintaa ihan, sanoisinko,  riittävästi. Toki savea sieltä ei enää löydy – se kaikki on meidän pyörissä! Ikinä ei ole ollut pyörä noin p….nen!  Sipalla oli rapaa puoleen väliin selkääkin! Odotellessamme päästyä tälle ikimuistoiselle taipaleelle, Rytmiryhmän dj laittoi meille musaa ajankuluksi. Se meni sen verran luihin ja ytimiin, että Sipan kanssa kunnolla jammailtiin pyörien päällä. Hra Virtanen kyllä yritti kovasti piiloutua tumman visiirin ja pleksin taakse ajatukselle ”Arvaa, kuka ei kuulu joukkoon?”

Maanantai-iltana Lofooteilla oli mukava ruokailla koko porukalla. Pöydän äärellä 13 motoristia – yhdeksän Kinkkua (Sipan ja minun lisäksi Vuokko, 2 x Marianne, Anne, Iiris,  Pia ja Malla) ja neljä vierailevaa tähteä  eli seuraamme sulostuttavat Karjut. Ruoka hyvää ja palvelu erinomaista ja jopa suomenkielistä.

Lofooteilla käydessä kannattaa ehdottomasti piipahtaa Å:n. Se on saariryhmän eteläkärjessä oleva entinen kalastajakylä,  nykyinen  turistirysä. Jos ei turistirysä ole niinkään näkemisen arvoinen (on siellä erittäin viehättävä Bakeri), niin tie sinne on kyllä näkemisen ja ajamisen arvoinen. Tie E10  päättyy tähän paikkaan. Nimitys on kyllä hieman suureellinen tielle,  joka  loppupäässä leveydeltään on kuin meillä yksi kaista. Eipä sinne sitten matkailuautot  mahtuneetkaan ohittamaan toisiaan, vaan sivupeilit meni  reissun kalustetappioihin. 

Reissun tuomaa  kokemusta;  8-9 asteessa selviää suht hyvin kuin on fleece välihousut, vuorelliset ajohousut ja sadehousut;  windstopperi, kevytuntuva takki, tikkivuorinen ajotakki ja sadetakki; paksut ajohanskat ja – tässä tilanteessa aivan taivaallisen ihanat! – kahvalämppärit. 

 

Maisemat Lofooteilla ja tietysti koko pohjoisessa Norjassa ovat uskomattomat! Samoin tiet ovat motoristin mieleen – ylös, alas, mutkaa… Kyllä siinä hunajaa sen verran pissi, ettei siihen yksi kevytTena riittänyt laisinkaan!

Säät olivat käsittämättömän (tuosta edellä kerrotusta sadeosuudesta huolimatta) suotuisat.  Jos Lofooteilla on heinäkuussa keskimäärin 20 sadepäivää ja meille ei osunut niistä yhtään, niin jolla kulla on hyvät välit yläkertaan. Kiitos siitä!

Matkalla nähtiin tienpielissä ja tiellä tietysti myös erilaisia luontokappaleita – poroja, lampaita, hirviä, sopuleita, muutama lähes hipaisuetäisyydellä käynyt pikkulintu sekä yksi rikkoutunut rengas,  joka  onnistui  näyttelemään  hyvällä menestyksellä poroa. 

Matkalla lensi pyörästä kolmas kerhoviiri tämän kesän aikana. Ei se jeesusteippikään kaikkeen päde. Kohta voidaan jo perustaa valtakunnallinen  kisa  ”Löydä Kinkkujen viiri ja voita…”!

Kiitokset  kaikille mukana olleille mukavasta matkaseurasta!

Kirjoitti siis Marru, the Diktis

[Sivun alkuun]

Malla ja Marru Rautaperseinä juhannuksena 2015

Joskus vaan asiat menee kuin Strömsö’ssä. Niin kuin Mallan ja Marrun Rautaperseajo (SS 1000 = tuhat mailia eli 1608km / 24 tuntia) juhannuspäivänä. Meni niin hyvin, ettei siitä saa vääntämälläkään ei niin tragediaa eikä komediaa.

Startattiin Juhannuspäivänä puoli yhdeksän maissa Lahdessa. No, Malla oli siis siinä vaiheessa kyllä ajanut jo n. 70 kilsaa… Onneksi lähdin täydessä sadevarusteessa kauniit siniset kalastajanhanskat mukaan lukien  – ekan 60 kilsan aikana tuli n. 47 vesipisaraa. Ei kun eka pysähdyksellä Palokassa sadeasu laukkuun. Matkaa tehtiin sulassa sovussa reittinä Palokasta eteenpäin Pyhäjärvi, Kempele, Rovaniemi  - jossa paistoi ihanasti keskisuven aurinko! - , Kuusamo, Kajaani, Kontiolahti, Juva ja takaisin Lahteen.

Mukana meillä oli myös kerhon webmasteri Timo. Hän jälleen kerran lähti ajajille karja-auraksi. Karjaa ei kyllä hänen tarvinnut paljon aurata, mutta yksi lokki oli lähellä… Ja hyvä porovahti hän oli siellä Rovaniemi-Kuusamo alueella.  Yllättävän paljon niitä tyhjäpäitä siellä näkyikin.

Mikäs on mennessä, kun  aikataulu toimii (koko matkalta aikataulu heitti lopussa vajaa puolituntia, kun marginaalia olisi ollut 2 tuntia), pyörät pelittää ja kuskit toimii. Ilmatkin suosi  niin, että ainoastaan puolenyön aikaan saatiin vartti tunnin sadekuuro niskaan.

Sen verran alkoi kyllä illalla viilenemään, että lisäilin vaatteita – eka kerralla toista pitkää kalsarikerrosta ja fleeceä  ja seuraavalla pysäkillä sadeasua.  Malla taisi tyytyä vaan vaihtamaan ohuet ajohanskat vähän paksumpiin. Niin olemme erilaisia. 

Jälleen kerran täytyy todeta, miten mukava on ajella, kun on tehty hyvä ajoaikataulu. Siitä on helppo seurata matkan varrella, ollaanko aikataulusta jäljessä vai voidaanko kahvitella kauemminkin. Eli ehdottomasti suosittelen, että ajoa miettiessä tekee suunnitelman,  jossa merkitty tankkauspaikat, laskettu kilometrit ja aikataulutettu se paitsi ajamisen suhteen, myös laskettu taukojen vaikutus kokonaisaikaan. Säästyy monelta harmaalta hiukselta!

Yksi pieni vinkki; Osuuspankin pankkikortti lopetti toimimisen kolmannen tankkauksen jälkeen. Onneksi olin varautunut asiaan toisella kortilla. Joidenkin pankkien kortit  ei anna tankata automaatista monta kertaa vuorokauden aikana. Credit puoli kyllä toimii, mutta ei välttämättä Debit. Ja  jos kysyt asiaa ”pankkineidiltä”, älä usko, ellei hän ole asiasta AIVAN varma. Ennen ekaa rautaperseajoa itse kysyin pankista asiaa. Ja sanottiin, että tankkaile vaan, ei mitään hätää. No, hätä meinasi tulla, kun kortti lopettikin toimimisen.

Kiitos Kinkku-sisko Mallalle ja webmaster Timolle mukavasta ajoseurasta.

Marru, the Diktis

[Sivun alkuun]

PÄITSIN YMPÄRIAJO la 13.6.2015

Pia, Malla, Katri ja minä lähdimme ajelemaan hienossa aurinkoisessa kesäkuun säässä kohti Lammia ja Padasjoen ABC asemaa.

Padasjoelta mukaan tuli 5 kinkkua, Anvi, Marianne, Nina,  Maila ja Marianne.

Ajoimme suoraan reittiä Kuhmoinen - Jämsä – Korpilahti noin 100 km. Päijänteen länsipuoli on suoraa asfalttitietä ilman ihmeellisempiä maisemia.

Korpilahdella pysähdyimme syömään salaattia Satamakapteenissa ja Luhangan tien varrella tankkasimme. Täällä kuului pienoista narinaa liian pitkästä ajopätkästä ja jopa jonkun kinkun kinkkukin taisi puutua.

Luhangassa pidimme pienen tauon ja katselimme kaukaa paikallista  elämää.

Jyväskylästä tuli 5 karjun porukka samalle parkkikselle ihmettelemään paikallista? sählyturnausta. Tänä ainoana tämän kesän aurinkoisena ja lämpimänä päivänä kylillä oli kaikenlaista tapahtumaa ja ihmisiä runsaasti liikkeellä vaan ei ollut teillä ruuhkaa.

Päijänteen itäpuoli onkin aivan kuin eri maailmasta. Tiet kiemurtelevat ja ovat mäkisiä, välillä mennään ylös ja taas alas ja vehreä puusto on ihan kintaalla. Ylitellään useita siltoja ja vesistöt seuraavat maanteitä mutta tiet ovat paljon huonomassa kunnossa itäpuolella. Reissun ainoat pienet sadekuurot tulivat itäpuolella.

Maila kurvasi kotiinsa Sysmän kohdalla. 

Pulkkilan harjun kohdalla vaihdoimme vetäjää. Anvi luotsasi kinkkujoukon Vääksyn satamaan. Satamassa söimme ihania pikku pizzoja ja joimme tietysti kahvia. Jokunen löysi pehmytjäätelöäkin. Anvi jäi Vääksyyn ja minä erosin joukosta ajelemaan kotiin päin Lammin kautta.

Loppu kinkkujoukko lähti kohti Lahtea ja Lahden satamaa, jossa jatkoivat kahvin juontia…

Kilometrejä tuli mittariin yli 400 ja paljon haipakkaa yhteistä menoa. Niin oli aurinkoinen ja lämmin kesäkuun lauantaipäivä pulkassa.

Melkein ulkomuistista kirjoitteli sirpa Riihimäeltä

[Sivun alkuun]

10 KINKKUU LAUTALLA
(Reissu Turun saaristoon 6.-7.6-15)

Lauantaina 10 reipasta kinkkua tapasivat sovitusti Lohjan ABC:llä klo.9.30.
Yksi tuli vähän myöhässä. Arvaa kuka?

P-paikalla häärätessämme itseämme ajokuntoon, istui Diktis satulassa visiiri huurussa ja katseli ”maisemia” vastapäisestä parkkiruuturivistä. Päästiin kuin päästiinkin matkaan.

Paimio-Piikkiö tienoilla Pia vei meidät mukaville mutkateille. Hepojoella hevonen sai aamuliikuntansa, kun kurvasimme aitauksen ohi.

Paraisten kautta ajelimme ensimmäiselle lautalle, Nauvoa kohti. Sen jälkeen posoteltiin pikkuteitä Kirjaisiin syömään ja KAHVILLE. 

Lautta toisensa jälkeen tuli tutuksi,kun siirryttiin Korppooseen ja siitä Houtskariin ja lopulta Mossalaan, jossa majapaikkamme sijaitsi.

Mökin avaimet saatuamme Marru ja allekirjoittanut siirtyivät kiireesti baarinpuolelle evästä metsästämään. Diktis on muuten oppinut tinkimään. Sapuska irtosi alle ovh:n.

Kinkkukerhon 7-vuotissynttäreiden kunniaksi Marru raotti kerhon kukkaron nyörejä ja tarjosi kierroksen juhlajuomaa. Oli kuullut kai jostain, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Tuota ei usko kukaan jos on tavannut kinkkuja kimpassa livenä. Heleneä ei päästetä missään tapauksessa pois kerhosta. Korvat hörössä ja suut korvissa, kuunneltiin tarinoita Helenen ihmeellisistä kommelluksista. Herra varjele, mistä niitä tulee. Minna on myös melkoinen vitsiniekka…. Oli informoinut Fasen kautta…Tulossa viehkeät kinkut…tämän kerrottuaan porukka repesi, eikä meinannut asettua ollenkaan. Aiemmin illalla muuan pariskunta kertoi Marrulle,että he ovat odottaneet koko viikon prätkänaisia tuleviksi. Olikohan sen arvoista? Pysyivät reilun hajuraon turvin kauempana, eikä sinunkauppoja tehty. Illanvietto jatkui toisten osalta aikaisilla unosilla ja osa jatkoi ilottelua mökeillään.

Aamupala tarjoiltiin klo. 9.00 alkaen. Kunnon kinkkuina oltiin tietysti ruokajonossa keulan tuntumassa. Siinä jonotellessamme Malla pyyhkäisee paikalle meren raikkaana, pyyhe hartioilla ja uimapuku selvästi märkänä. Tunnetaanks me toi???? IIK! Vesihän on SIKAKYLMÄÄ!!!!

Mervin maitokärryn vetäjän asento oli muuttunut reippaaksi ja ryhteväksi. Tanssiaskelin pyörän päälle. Kiitos, Rva Mengelen (Marru) sähköhoidon, neuloja unohtamatta.

Ryhmä yhes koos ja maailman näyttelyyn. Se oli siinä lähellä. Näyttelystä ei nähty kuin ulko-ovi. Se pysyi kiinni. Sitten ajettiin Hyppeisiin.( Hyppeis Det betyder ingenting.) Sirpa näki rannalla kaikkialla koirankakkaa…,mutta biologimme Anne valisti, että se on hanhenshittiä, tämä tieto rauhoitti kummasti.

Sitten taas seikkailtiin niillä lautoilla ja jokunen torvi autoilija halusi välttämättä kiilata jonossa väliin. Tarkennuksena…..pyörien. Paraisilla tankkaus ja pikkuteitä pitkin Somerolle syömään. Matkalla pidettiin lyhyt sätkätauko ja verryttelytuokio. Mariannen kanssa olin aiemmin hieronut nahkahousukauppoja. Helenelläkin olisi tarvetta. Tästä neuvoteltiin. Taitavat mennä jakoon. Minulle oikea puntti,jos saan valita. Somerolla syötiin ja hyvin. Vettä alkoi sadella. Terve vaan, sitä riitti viittä vaille loppumatkan ajaksi. Letkun ja Lopen kautta ajeltiin. Porukka hajosi kuka minnekin päin. Säät vaihtelee, mutta kinkuilla mieliala pysyy korkealla.

Tarinan otsikon sieppasi Minnalta Sipa 

Reissun suunnitteli ja veti Pia

Mukana mutkittelivat: Marru, Sirpa, Anne, Mervi, Marianne, Minna,Helene,Malla,Sipa

[Sivun alkuun]