Jutut 2016

MC Ylikypsien Kinkkujen matkakertomuksia kesältä 2016

Verla ja keskiaikapäivät 6.8.2016
Tuurin kyläkauppa 2.7.2016
Pikkuteitä Mäntyharjuun 11.6.2016
Seikkailuradalla 28.5.2016
 

Verla ja keskiaikapäivät! 6.8.2016 

Aamun sade hellitti jo ennen kun päästiin treffipaikalle Nastolaan
Tarja ja minä. Maila oli vielä illalla ollut empivällä kannalla,  emmekä häntä Verlassa nähneet.

Taivas repesi hohtavan siniseksi jo silloin kun seistiin jonossa odottamassa parkkipaikkaa Verlaan. Meidät ohjattiin jonon ohitse, sitten löydettiin privaattiparkki,  vartioitu sellainen, alueelta, jonne on pääsy vain ritareilla ja linnanneidoilla. Luvattiin kiitellä parkin neitosia erikseen Kinkkujen sivuilla!

Koko Verla oli keskiaikaa, ihmisiä pilvin pimein, tietysti pakolliset  myymälät ja käsityöpuodit, mutta ennen kaikkea hämmästytti se, että  osa yleisöstä oli pukeutunut keskiajan tyyliin. Katsottiin turnajaisnäytökset ja käytiin mahtavalla museokierroksella Verlan pahvitehtaassa. Tuli taas mieleen, ettei kannattaisi huokailla meikäläisen raskaan työpäivän jälkeen!

Sitten syötiin ja nautittiin. Kierrettiin taas aluetta. Kun vatsa oli vähän lasehtinut, lähdettiin verkkaiselle paluumatkalle Vuolenkosken, Vierumäen kautta Bus Burgeriin jäätelölle, sitten  Ahtialan, Villähteen ja Orimattilan kautta kotikonnuille.

Kannatti tehdä tämä reissu!

Vuokko

 

[Sivun alkuun]

Keskisen kyläkauppa 2.7.2016 

Matka Pohjanmaalle kohti Tuurin kyläkauppaa alkoi Kariston nesteeltä lauantaina klo.9.00. Sää oli suosiollinen eli lämpötila oli lähellä hellelukemia. Luvassa oli aurinkoinen, sateeton päivä. Matkaan lähtivät viisi kinkkua ja yksi karju. Syy miksi yksi karju oli lupautunut tai otettu matkaan oli The Diktiksen uudesta moottoripyörästä vielä puuttuva navigaattori, joka taas löytyi web-masterimme pyörästä. Karju otti ohjat haltuun ja viisi kinkkua seurasi kiltisti perässä.  Marru viimeisenä huolehti ”röhkivän” joukon koossapysymisestä. Padasjoelta vielä Maila-kinkku mukaan ja kinkuttaret olivat koossa päiväretkeä varten.

Perille Vesan kyläkauppaan ajettiin kahvitellen ja tankaten ilman suurempia kommelluksia, lukuun ottamatta navigaattorin muutaman kilometrin harhautusta pikkutielle. Marru ja Maila olivat huomanneet harha-askeleemme eivätkä seuranneet mukana, joten käännyimme ”saparot suorina” ympäri ja lähdimme etsimään heitä. Marru ja Maila odottivat meitä eksyneitä risteyksessä josta olimme poikenneet, jonka jälkeen matka jatkui koko joukon voimin.

Pohjanmaalla kaikki on niin suurta kuin Hollywoodissa, eikä Vesan hulppea talo ostoskeskuksen vieressä poikennut ilmapiiristä. Ihmisiä pyöri kyläkaupan alueella kuin ”muurahaiset pesänsä ympärillä”, kuka ostoksilla, kuka syömässä ja kuka vain muuten tutustumassa kyläkaupan tarjontaan. Kinkkujen mukaan ei ostoksia kertynyt. Tuurissa muutama tunti kului kepeästi paikkaan tutustuessa ja tietenkin maittavaa ruokaa syödessä sekä rupatellessa.

Kotimatka sujui leppoisasti aurinkoisesta kesäpäivästä ja kauniista maisemista mutkateiden kera nauttien. Olisiko parempaa säätä ja seuraa enää voinut toivoa? Ei… huumorintajuisilla kinkuilla on aina hauskaa kun yhdessä ollaan. Mukana olivat Vuokko, Anne, Nina, Marru, Maila, Tarja ja web-masterimme Timo.

Kiitokset kaikille mukaan päässeille
Tarja

 

[Sivun alkuun]

Pikkuteitä Mäntyharjuun 11.6.2016 

11.6. Maila, Marianne ja Vuokko totesivat Orimattilan treffipisteessä, etteihän nyt sada ollenkaan, aurinko paistaa lähes kirkkaalta taivaalta ja navakka tuuli pitää hyttyset loitolla.

Ei kun menoksi, niin pieniä mutkateitä kuin vain löytyy. Artjärvi-Perheniemi-Kausala oli sen verran pyöritystä, että, Kausalassa olikin jo kaffeen paikka. Seuraavaksi sivuutettiin idyllinen Iitti ja Jaala, jossa oli pakko käydä tankkaamassa uudelleen avatulla Seo:lla. Onhan yrittäjänä nuori, reipas mies.

Vasemmalle jäi Verla ja todettiin, että tännehän tullaan porukalla vähän myöhemmin. Vuohijärven entistä kirkkoa silmäiltiin päältäpäin. Sehän on nykyään osa Salmelan taidedynastiaa ja tämän kesän näyttelyt kertovat lintuaiheista.

Ei poikettu, vaan jatkettiin Hillosensalmi-Repoveden risteys-Voikoski. Mukavaa loivaa mutkaa keskellä kaunista kesäistä luontoa. Tänne vois tulla toistekin. 

Leppoisa matkavauhti pikkuteillä on sen verran verkkaista, että huomaamatta oltiin alkuiltapäivässä. Siispä Mäntyharjulle. Kylä oli tupaten täynnä autoja ja turisteja, olihan Taidekeskus Salmelan avajaispäivä. Ei kai me sinne mennä ryysikseen ajovehkeissämme?

Syömään ja tankille keskelle Mäntyharjun kylää. Torin jäätelökioskikin jäi kokeilematta, kun syötiin vähän liiankin tuhtisti.

Paluumatka vedettiin hauskaa retkitietä Nurmaan kautta Heinolan kirkolle, ja siellä hajaannuttiin.

Oikein antoisa reissu, johon kului reilut kuusi tuntia.
Kirjoitti: Vuokko

[Sivun alkuun]

Kinkkujen sydämentykytyspäivä Pajulahdessa
28.5.2016 

Toukokuun 28. pvä viisi Kinkkua uskaltautui seikkailemaan. Mervi, Marianne Starck, Vuokko, Marru ja allekirjoittanut eivät ymmärrä olevansa keski-iän paremmalla puolella vaan lähtivät henkeään uhmaten korkeuksiin keikkumaan.

Alkuturinat hoidettiin Nastolan ABC:llä ja siitä ajettiin muutama minuutti Pajulahteen. Ähinän ja puhinan kera vaihdettiin urheilutamineisiin. Ja simsalabim, heti oli niin sporttinen olo että pienet köysiradan valloitukset tuntuivat siinä vaiheessa ihan palalta kakkua.

Kärsivällinen henkilökunnan edustaja puki tädeille valjaat päälle. Ei nimittäin ollut ihan helppo juttu. Siinä vaiheessa alkoi ensimmäiset epäilyt hiipiä mieleen kakkupalan ei sittenkään niin helppoudesta. Vararemmiä ja varalukkoa ja varalukon varalukkoa riitti ja kypärää soviteltiin juuri oikealle kireydelle edestä ja takaa. Hmm...

Ja sitten kenraaliharjoitus. Nousu lavalle ja lukkojen kiinnitystä ja aukaisua ja vaijeria pitkin pois. Äh puh ja miten se nyt menikään. Tädit pois alta, lapset tuloo...

Nyt kun olimme täysverisiä seikkailijoita, ei muuta kun radalle. Aloitus helpoimmasta osiosta. No hei, eihän tämä niin paha ollutkaan. Hieman eri lihakset alkaa ilmoitella itsestään ja sivuspagaat-tikin näemmä onnistuu kun on pakko. Köysirata kun ei kysellyt. Mutta muuten kaikki hyvin.

Seuraava osio. Oho, vahingossa suoraan seiskaradalle. Tikkaita ylös, narun varassa olevia lankkuja pitkin tasanteelle. Noin, olenpa minä hyvä. Ja sitten tuosta – öö – tuonne. Alku hyvin kaikki hyvin. Ei sittenkään. Puoli väli ja edessä ylämäki ja tekniikasta ei tietoakaan. Äh, takaisin. Opettaja opettaja, miten pääsee alas?! Noh, opettaja tuli irroittamaan tädin vaijerista...
 

Marru vanhana köysirataratsuna huomasi pulassa olevan kanssatädin ja päätimme lyödä viisaat päämme yhteen ja jatkaa hurjia seikkailuja tiiminä. Toisin sanoen Marru meni edeltä ja alle-kirjoittanut seurasi perässä. No johan alkoi sujua. Hyvien ohjeiden saattelemana tahattomat spagaatit ja leuanvedot olivat muisto vaan ja me suorastaan lensimme radalla. Not! 

No ok, oli kieltämättä huomattavasti helpompaa, kun näki miten tietyt osiot oli parasta suorittaa, mutta ei nyt ihan varsinaisesti helpoksi voinut hommaa silti sanoa. Mutta hauskaa oli ja tulipahan puolentoista vuoden liikunnat hoidettua kerralla. 

Kirjoitti lihaslöydöksistään toipuva Katri

[Sivun alkuun]